Tai ainakin vihdosta ja viimein taas tuntuu siltä. Edeltävät kuukaudet on mennyt raataen töissä ja manaten kun mikään asia ei toimi niin kuin pitäisi. Vapaa-aika mennyt pitkälti nukkuessa joten minua ei ole näkynyt oikeastaan missään työpaikan tai kämpän ulkopuolella.
Viime kuussa mummu kuoli ja se otti koville, todella koville, olihan mummu miulle tärkeimpiä ihmisiä elämässä enkä vieläkään osaa ajatella ettei hän ole kotonaan, ettei minulla enää ole mummolaa johon paeta maailmalta kaikkea pahaa. Enää ei saa juoda aivan liikaa kahvia ja jutella mummun kanssa päivät pitkät, tietäen että oli mieli kuinka pohjamudissa sinne mennessä, hymyilevänä pääsi aina kotiin. Yläaste aikaan kun tunnuin puolittain asuvan mummun luona, sanoi aina että olen kuin "Myrskyn merkki allakan nurkassa" tai "Murtunut kalossi sortuneen jalassa".. Yläaste olikin elämäni hirveimmät 3 vuotta, silloin masennukseni oli pahimmillaan enkä varmaan olisi kirjoittamassa tätä jos mummu ei olisi pitänyt minua siipiensä suojassa.
Loppu kuusta olin muutaman päivän vanhempien luona, jotta pääsin mummun siunaustilaisuuteen. Uurnan lasku on sitten joskus, jos en pääse viemään haudalle pelargoniaa niin ostan sellaisen ainakin itselle parvekkeelle.
Oli todella vaikeaa olla 4 yötä poissa kotoa, ilman kissoja... Onneksi porukoiden kissa sentäs oli pari päivää miulle sijaisvauvana ennen kuin se piti viedä evakkoon allergisten vieraiden takia. Ensimmäinen kerta kun näin Sulon muuten kuin kuvissa ja se oli niiiin ihana! <3 Oikein kyljen kyhnyttäjä ja niin tyytyväinen kun pääsi jonkun viereen nukkumaan. Mein äitee on allerginen kissoille, joten Sulolla on porttikielto niiden makkariin, eikä iskä taas ole niin kissaihminen.. Joten taisi olla Sulollekkin hiukka luxusta kun sai jonkun kanssa nukkua eikä toinen koskaan väsynyt rapsutteluun. :) Hiukan kuulin väärin kun äitee käytti nimitystä Sulo Suppura... minä kuulin Sulo Suttura. xD
Reissusta paluun jälkeen olinkin töissä 2 päivää kun todettiin koulunkin puolesta että nyt riitti. Etsin uuden työpaikan ja nyt olenkin saanut pitää pari viikkoa ihan lomaa. Tulikin ihan tarpeeseen, siinä vaiheessa kun varmistui ettei minun tarvitse vanhaan työpaikkaan enää mennä, tuntui että harteilta lähti valtavasti taakkaa ja olen ollut taas kun eri ihminen. Olen saanut taas olla puhtaasti minä, saanut tehdä omia juttujani jotka ovat muuten odottaneet päivää jolloin on energiaa ja keskittymiskykyä. Olen ollut pirteämpi ja erittäin happy happy joy joy ihan jo sen takia että saan oikeasti pukeutua juuri niin kuin haluan. Uudessa työpaikassa ei haitannut ollenkaan jos pukeutuu erikoisesti, päinvastoin suorastaan kannustettiin.
Kyllä tuossa taas töitä hakiessa totesi, että huvittavaa kuinka mie kelpaan työntekijäksi vallanmainiosti, siis paperilla. Yhden liikkeen kanssa meinaan laittelin sähköpostia ja oltiin tyyliin soppareiden kirjoitusta vaille valmiit että menen niille töihin, mutta siinä vaiheessa kun menin liikkeeseen käymään, sain vastaani sellaisen ulkonäkö saarnan ja ylenkatsomisen ettei ole kyllä tullut vastaan vähään aikaan. Eipä sinänsä, jos heti esittelyn jälkeen pomo kysyy meinaanko tulla tämän näköisenä töihin, en olisi sinne enää mennyt vaikka olisi ottanutkin. Naama lävistykset, rastat ja pukeutumistyyli (oli silloin vielä tylsät vaatteet) ei miellyttänyt, mutta ihan kuin huulikorutkaan tuosta mihinkään häviäisivät.
En kuulemma sovi asiakaspalveluun, pelottaisin vielä vanhoja asiakkaita. Hei haloo, missä maailmassa tuo oikein elää? Nyt on sentäs vuosi 2015 ja asutaan Tampereella missä on jos jonkin moista hiihtäjää, luulisi vanhusten tottuneen. Huomioiden vielä, että mie olen ollut kauppahallissa töissä keesitukalla/rastoilla, plattari bootseilla ja minimekoissa eikä kukaan vanhus kaihtanut, päin vastoin tykkäsivät minusta kovin, tervehtivät edelleen jos törmätään.
Monesti tuntuvat olevan suvaitsevaisempia kuin nämä keski-ikäiset, vanhuksista kun on enemmänkin jännää että joku näyttää erikoiselta, ei heidän aikana ollut tuollaista ei, olisi tullut satikutia jos olisi värjännyt tukkansa siniseksi jne jne. Suhtautuvat asiaan positiivisesti, uteliaasti ja hämmästellen, he uskaltavat kysellä ja kehua.
Kuten todettua, olen viettänyt todella paljon aikaa mummuni kanssa minkä myötä tottunut ja tykästynyt vanhempien ihmisten seuraan. Kauppahallissa tykkäsivät kun oikeasti keskustelin heidän kanssaan ihan mistä vain, varmastikkin osalle heistä kauppareissut on sosiaalisin tapahtuma kalenterissa kun vierailevia sukulaisia tai ystäviä ei ole. Silloin kun asuin vielä vanhainkodin lähellä, kävin joskus Inskun ja kaverin koiran kanssa siellä piristämässä päivää. Että sellainen mummojen pelottelija. :D Eipä minun maailmani tuohon työpaikkaan kaadu.
Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa, tässä lyhyen lomailuni aikana olen saanut otettua jopa yhden asukuvankin! Pakotin itseni kärsimään vapputorille, ihan vain siksi että oli aivan pakko löytää uudet aurinkolasit eikä sopivia tuntunut taas löytyvän mistään. Vapputorilla kun noita arskoja myyviä kojuja tuntuu olevan aina ihan miljoona joten kokeilemaan onnea. Koska keli oli suhteellisen suotuisa, päätin sonnustautua hameeseen, kaikista lyhyinpään mahdolliseen vielä. :D Tällä taitaa olla mittaa huimat 20cm, eli jos roikottaa mahdollisimman lanteilla niin peittää pakarat juuri ja juuri jos seisoo suorassa. Eli jos ei tahdo perseen saati muiden paikkojen vilkkuvat, ei parane kumarrella. xD Itse hankin tutun ihan tätä hametta ajatellen, toki tuo menee passelisti myös muiden laskostettujen roiskeläppien alle, PVC tutuni alla tuo on ihan unelma. <3
Ihanaa että uuteen työpaikkaan saa pukeutua vapaasti, pääsen käyttämään pitkään henkarissa roikkuneita hameitakin. Vanhassa paikkaa olisi olleet vähän epäkäytännöllisiä plus perse umpijäässä kun joutuu työskentelemään varastolla.
Viime kuussa mummu kuoli ja se otti koville, todella koville, olihan mummu miulle tärkeimpiä ihmisiä elämässä enkä vieläkään osaa ajatella ettei hän ole kotonaan, ettei minulla enää ole mummolaa johon paeta maailmalta kaikkea pahaa. Enää ei saa juoda aivan liikaa kahvia ja jutella mummun kanssa päivät pitkät, tietäen että oli mieli kuinka pohjamudissa sinne mennessä, hymyilevänä pääsi aina kotiin. Yläaste aikaan kun tunnuin puolittain asuvan mummun luona, sanoi aina että olen kuin "Myrskyn merkki allakan nurkassa" tai "Murtunut kalossi sortuneen jalassa".. Yläaste olikin elämäni hirveimmät 3 vuotta, silloin masennukseni oli pahimmillaan enkä varmaan olisi kirjoittamassa tätä jos mummu ei olisi pitänyt minua siipiensä suojassa.
Loppu kuusta olin muutaman päivän vanhempien luona, jotta pääsin mummun siunaustilaisuuteen. Uurnan lasku on sitten joskus, jos en pääse viemään haudalle pelargoniaa niin ostan sellaisen ainakin itselle parvekkeelle. Oli todella vaikeaa olla 4 yötä poissa kotoa, ilman kissoja... Onneksi porukoiden kissa sentäs oli pari päivää miulle sijaisvauvana ennen kuin se piti viedä evakkoon allergisten vieraiden takia. Ensimmäinen kerta kun näin Sulon muuten kuin kuvissa ja se oli niiiin ihana! <3 Oikein kyljen kyhnyttäjä ja niin tyytyväinen kun pääsi jonkun viereen nukkumaan. Mein äitee on allerginen kissoille, joten Sulolla on porttikielto niiden makkariin, eikä iskä taas ole niin kissaihminen.. Joten taisi olla Sulollekkin hiukka luxusta kun sai jonkun kanssa nukkua eikä toinen koskaan väsynyt rapsutteluun. :) Hiukan kuulin väärin kun äitee käytti nimitystä Sulo Suppura... minä kuulin Sulo Suttura. xD
 |
| Sulo "Suttura" |
Reissusta paluun jälkeen olinkin töissä 2 päivää kun todettiin koulunkin puolesta että nyt riitti. Etsin uuden työpaikan ja nyt olenkin saanut pitää pari viikkoa ihan lomaa. Tulikin ihan tarpeeseen, siinä vaiheessa kun varmistui ettei minun tarvitse vanhaan työpaikkaan enää mennä, tuntui että harteilta lähti valtavasti taakkaa ja olen ollut taas kun eri ihminen. Olen saanut taas olla puhtaasti minä, saanut tehdä omia juttujani jotka ovat muuten odottaneet päivää jolloin on energiaa ja keskittymiskykyä. Olen ollut pirteämpi ja erittäin happy happy joy joy ihan jo sen takia että saan oikeasti pukeutua juuri niin kuin haluan. Uudessa työpaikassa ei haitannut ollenkaan jos pukeutuu erikoisesti, päinvastoin suorastaan kannustettiin.
Kyllä tuossa taas töitä hakiessa totesi, että huvittavaa kuinka mie kelpaan työntekijäksi vallanmainiosti, siis paperilla. Yhden liikkeen kanssa meinaan laittelin sähköpostia ja oltiin tyyliin soppareiden kirjoitusta vaille valmiit että menen niille töihin, mutta siinä vaiheessa kun menin liikkeeseen käymään, sain vastaani sellaisen ulkonäkö saarnan ja ylenkatsomisen ettei ole kyllä tullut vastaan vähään aikaan. Eipä sinänsä, jos heti esittelyn jälkeen pomo kysyy meinaanko tulla tämän näköisenä töihin, en olisi sinne enää mennyt vaikka olisi ottanutkin. Naama lävistykset, rastat ja pukeutumistyyli (oli silloin vielä tylsät vaatteet) ei miellyttänyt, mutta ihan kuin huulikorutkaan tuosta mihinkään häviäisivät.
En kuulemma sovi asiakaspalveluun, pelottaisin vielä vanhoja asiakkaita. Hei haloo, missä maailmassa tuo oikein elää? Nyt on sentäs vuosi 2015 ja asutaan Tampereella missä on jos jonkin moista hiihtäjää, luulisi vanhusten tottuneen. Huomioiden vielä, että mie olen ollut kauppahallissa töissä keesitukalla/rastoilla, plattari bootseilla ja minimekoissa eikä kukaan vanhus kaihtanut, päin vastoin tykkäsivät minusta kovin, tervehtivät edelleen jos törmätään.
Monesti tuntuvat olevan suvaitsevaisempia kuin nämä keski-ikäiset, vanhuksista kun on enemmänkin jännää että joku näyttää erikoiselta, ei heidän aikana ollut tuollaista ei, olisi tullut satikutia jos olisi värjännyt tukkansa siniseksi jne jne. Suhtautuvat asiaan positiivisesti, uteliaasti ja hämmästellen, he uskaltavat kysellä ja kehua.
Kuten todettua, olen viettänyt todella paljon aikaa mummuni kanssa minkä myötä tottunut ja tykästynyt vanhempien ihmisten seuraan. Kauppahallissa tykkäsivät kun oikeasti keskustelin heidän kanssaan ihan mistä vain, varmastikkin osalle heistä kauppareissut on sosiaalisin tapahtuma kalenterissa kun vierailevia sukulaisia tai ystäviä ei ole. Silloin kun asuin vielä vanhainkodin lähellä, kävin joskus Inskun ja kaverin koiran kanssa siellä piristämässä päivää. Että sellainen mummojen pelottelija. :D Eipä minun maailmani tuohon työpaikkaan kaadu.
Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa, tässä lyhyen lomailuni aikana olen saanut otettua jopa yhden asukuvankin! Pakotin itseni kärsimään vapputorille, ihan vain siksi että oli aivan pakko löytää uudet aurinkolasit eikä sopivia tuntunut taas löytyvän mistään. Vapputorilla kun noita arskoja myyviä kojuja tuntuu olevan aina ihan miljoona joten kokeilemaan onnea. Koska keli oli suhteellisen suotuisa, päätin sonnustautua hameeseen, kaikista lyhyinpään mahdolliseen vielä. :D Tällä taitaa olla mittaa huimat 20cm, eli jos roikottaa mahdollisimman lanteilla niin peittää pakarat juuri ja juuri jos seisoo suorassa. Eli jos ei tahdo perseen saati muiden paikkojen vilkkuvat, ei parane kumarrella. xD Itse hankin tutun ihan tätä hametta ajatellen, toki tuo menee passelisti myös muiden laskostettujen roiskeläppien alle, PVC tutuni alla tuo on ihan unelma. <3
Ihanaa että uuteen työpaikkaan saa pukeutua vapaasti, pääsen käyttämään pitkään henkarissa roikkuneita hameitakin. Vanhassa paikkaa olisi olleet vähän epäkäytännöllisiä plus perse umpijäässä kun joutuu työskentelemään varastolla.
RASTAT: Hand made by Mau
TOPPI: Lip Service - Circuit City (eBay)
MINARI: Lip Service - Patent Vinyl "Itty Bitty"(eBay)
TUTU: Hell Bunny (Cybershop)
SUKKIKSET: H&M (Goottikirppis)
KENGÄT: Demonia Kera (Goottikirppis)
Lipparin Midnight blue pvc on ihana. <3 Aivan täydellisen sininen.
Kuvassa näkyy meidän huiman tilava olkkari. Alkuperin oli makkarina, mutta meidän 140cm leveä sänkykin valtasi koko huoneen tehden parvekkeelle menemisen hankalaksi joten vaihdoimme huoneet päikseen. Mies toki tykkää tästä ratkaisusta ihan jo senkin takia että saa oman suljetun leffateatterin halutessaan, pimennysverhot ikkunaan ja ovi kiinni niin ei pompi kissatkaan ruudun edessä.
Tahtoisin kyllä pistää vaihtoon koko huoneen kalustuksen, se saattaakin sitten olla haastavampi projekti kun edes riittävän isoa tv tasoa ei tunnu löytyvän sitten millään, saatikka hyllyä monelle sadalla dvd ja bluray leffalle. Pitääkö sitä oikesti kohta rakentaa sekin itse perkele.. Samalla voisin tehdä kissoillekkin uuden puun kun en mistään löydä sopivaa. :D Verstas pystyyn ja ensiapulaukku esiin!
Olin Marialla yökyläilemässä jotta saatiin ajan kanssa laitettua tukka kuntoon hautajaisia varten. Ei siinä mennytkään taas kun 8 tuntia, mutta eipähän tarvinut yksin näpertää, Maria tekee kuitenkin parempia lettejä kuin mie. Reilun kuukauden ne ehtivät keikkua päässä ennen kuin totesin että alkavat pyöriä juurista niin paljon että katkovat pian hiukset. Joten torstaina kun käytettiin Matiaksen veljen saunaa (hän on Japanissa työmatkalla, vähänkö kade!) käytin varmaan lähemmäs 2 tuntia noiden irrottamiseen! En tajua miten siinäkin voi mennä noin pirun kauan, osa tukkaa oli kyllä tullut niin sinuiksi rastansa kanssa että sai nykiä hetken että suostuivat irtautumaan toisistaan. Onneksi pääsi suoraa sit pesulle ja saunaan niin Matiaskaan ei ehtinyt kuvailla Maija Vilkkumaata muistuttavaa harakanpesä tukkaa joka tuosta kuoriutuu lettien auki harjaamisen jälkeen. Tällä hetkellä vain oma tukka masentaan niin valtavasti, tyhmä tylsä pitkä tukka, näytän ihan liian normaalilta. :D Pitäisi pian suunnata taas perinteiselle lauantain anoppila reissulle, katsotaan saisiko tämän saunareissun jälkeen päätettyä mitä tälle tukalleni taas tekisin.
Maanantaina uusi työ ja uudet kujeet, tässä vielä meidän linssiluteet. ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti