VOL 2. Kenkiä ja Runoutta

Minullako kenkäfetissi, pois se minusta... :D

  

Olin haljeta riemusta kun löysin 20€ hinnalla itselleni uudet Demonia Kera-15 platat. Niin loistavat arki kengät, vanhoistani olin vain jo kuluttanut pohjat niin puhki että olisi tullut varmaan kallis suutari reissu. ;P Reilut 4" on pohjaa.

Demonia Swing-815 plattarit. 5½" korkoa, melkein vaaksan siis! Saan leikkiä pitkää, tasan 190cm tulee itelle mittaa kun nämä kiskaisee jalkaan. ^^ Säädöt riittää just siihen että saan varret sopimaan onnettoman ohuille pohkeilleni. :D Paljon solkia ja metalli paneelit. Ensimmäiset omistamani PVC plattarit. 60€ kustansi nämä pari kertaa käytetyt kengät. 

EDIT: nämä kengät levisivät aika nopeasti, muutaman käyttökerran jälkeen pohja lähti toisesta kengästä irti mutta sain sen korjattua, pari käyttö kertaa ja eri kohdasta irti.. Enää ei liimaus pitänyt eikä suutarilla käyttökään auttanut. Kengät on edelleen jemmassa, odottamassa jotakin maagista niksiä millä saisin käyttökuntoon.

Demonia Zack-300, 4,25" plattarilla. Käytettynä ostin nämäkin, entinen omistaja vaihtanut punaiset nauhat näihin. (joilla kissat tykkäisi kovasti leikkiä) Huomaa kyllä että on oikeasti miesten kengät, on vähän reilut miulle. Eipä näitäkään oltu käytetty kuin pariin otteeseen, 60€ maksoi posteineen.

RUNOUTTA

 Tämän kirjoittelin silloin kun Matias oli tulossa käymään ensimmäistä kertaa.

”Sanoit tulevasi perjantaina.

Olin hämmentynyt,

tapahtuuko tämä todella.

Olin onnellinen ja sisimpäni hihkui riemua,

tahdoinhan kovasti tavata sinut.

Jännitys sekoitti pään,

pitäisi saada asunto ja itseni kuntoon,

pitäisi osata käyttäytyä asiallisesti,

silti yrittää olla normaali.

Pitäisi olla sosiaalinen, piru vie!

Mihin olin itseni taas laittanut…

Totaalinen paniikki…

Ehkä en olekaan sellainen joksi minua luulit.

Entä jos toteat heti ovella että ei tule mitään,

olen liian ruma, tyhmä, mitä vain,

täydellisen epäkelpo ihminen?

Entä jos vihaat minua?

Kello käy…

mieleni täyttää pelko.

Et tulekaan, olin varma siitä.

Olisin halunnut potkia itseäni päähän,

ei kai kukaan todella tahtoisi tavata minua.

Pääni pyörittää vain takaumia menneestä,

näin vain kuinka jossain istut nauraen,

nauraen sille kuinka helppoon menin.

Hetken tuntui musertavalta.

Tekstiviesti.

Tuntui etten uskalla edes katsoa.

Helpotus, olit tulossa.

Et jänistänyt, enkä minäkään.

Olin toiveikas.

Ovikello.

Nytkö jo, en ole valmis!

Normaalin jahkailuni kanssa tuskin koskaan olisin.

Suljin silmät ja seisoin vasten ulko-ovea…

Hengitä syvään ja rauhallisesti, laske kymmeneen..

Pelkäsin avata oven,

pelkäsin nähdä pettyneen ilmeesi…

Lopulta kuitenkin totesin että

perkele, ei se ota jos ei annakaan!

Avasin oven ja sydämeni sinulle”

 

 

Uneton

 

"Kello kolme.

Yksin pimeässä,

vailla unta.

Pysähtynyt aika,

ahdistava hiljaisuus.

Kiiluvat silmät,

paino rinnalla...

Kissan kehräys,

kaksin pimeässä. 

Kaikki hyvin."